Koirasosiaalinen, ylisosiaalinen vai välinpitämätön?

28.08.2017

Luin muutama päivä sitten Sporttirakin uuden julkaisun "Pääseekö koira-aggressiivisuudesta sosiaalistamalla?" (linkki julkaisuun) Ihan mielenkiintoinen otsikko artikkelilla, mutta itse sisältö sai aivoni kipeiksi ja nostatti pintaan vähän kiukkuisenkin fiiliksen. Suosittelen siis lukemaan kyseisen artikkelin, ennen tämän lukemista.

On olemassa koirasosiaalisia koiria, ja ylisosiaalisia koiria. Omani kuuluu tuohon jälkimmäiseen, mutta esimerkiksi ystävieni koirat kuuluvat pääsääntöisesti tuohon ensimmäiseen. Koira voi siis olla koirasosiaalinen, mutta osaa olla myös rauhassa toisia koiria kohdatessaan. Miten? Koska sille täytyy se opettaa. Koiraa ei välttämättä kannata päästää hihna kireällä vastaantulevien kanssa painimaan tai jokaisen koiran kanssa juoksemaan. Koiralla tulee olla hetkiä, jolloin se pääsee lajitovereidensa kanssa leikkimään, mutta yhtä tärkeää on myös seurata vieressä leikkiviä ja käveleviä koiria myös ihan rauhassa. Leikkihetkiin voi olla vaikka joku oma vihjeensä, milloin leikitään ja milloin ei.

Ylikiihtyvyys, yli-innokkuus ja kiinnostuminen ei yleisesti ole alku koira-aggressiivisuudelle. Toki ylikiihtyvyys voi näyttää aggressiivisuudelta, mutta onko koirani siltikään vihainen? Meneekö tässä nyt puurot ja vellit sekaisin? Oikeasti yli-innokasta koiraa turhauttaa kireä hihna ja kun ei pääse toisen kanssa leikkimään. Koira-aggressiivisuus alkaa pääsääntöisesti epävarmuudesta ja pelosta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.


Koiran tehtävä on leikkiä

Pentutreffailu tai koirapuistoilu tuttujen ja turvallisten koirien kanssa on mitä loistavin keino opettaa pennulle tai kasvavalle koiralle miten eri rotujen ja ikäisten koirien kanssa tulee olla. Pentu oppii käyttämään elekieltään monipuolisesti, mutta tämä toki vaatii sen, että pennun omaa elekieltä myös kuunnellaan. Epävarmuuden alku syntyy siinä - jos pentua ei kuunnella, leikkiin kutsuva koira ei anna pennulle tilaa poistua. Siinä kohtaa meidän omistajien on hypättävä kuvioihin ja kutsuttava pentu pois, jotta pennulla säilyy itsevarmuus vaikuttaa tilanteeseen ja siihen, miten vastapeluri käyttäytyy mihinkin eleeseen. Leikistä innostuneenkin koiran tulee välillä kutsua sivummalle, antaa hengähtää ja rauhassa tarkkailla muita syrjempää ja kohta taas päästää mukaan. Ylisosiaalisen koiran saa, jos vahvistaa pelkästään toisten koirien kanssa leikkimistä, eikä rauhoittumista. Nostan käteni pystyyn tässä kohtaa, mutta viisaammin sitten seuraavan kanssa. Positiiviset kokemukset ilman muuta kuuluu koiratapaamisiin ja pentutreffeihin, kunhan vain jokaisen koiran elekieltä kunnioitetaan ja toimitaan sen mukaisesti! Koira oppii valtavasti erilaisilta koirilta erilaisista tilanteista. 

Mikäli pennulta tai ylipäätänsä koiralta evätään täysin toisten koirien kanssa leikkiminen, olisi se kuin laittaisi lapsen leikkimään koko elämänsä joko yksin tai vanhempiensa kanssa. Mikäli koira saa olla vain ja ainoastaan rauhallisten koirien kanssa, jotka eivät leiki muiden kanssa, osaako koira enään olla koira? Koiran työ on leikkiä. Toki koiran täytyy oppia myös "tyytymään" leikkimään meidän ihmistenkin kanssa ja meidän ihmisten tulisi tehdä koiralle monipuoliset oltavat, kun lajitovereita ei ole. Me kömpelöt ihmiset emme kuitenkaan koskaan pysty tarjoamaan koiralle yhtä kattavaa ja lajityypillistä käyttäytymistä leikkien, mitä toiset koirat. Vaikka voimmekin opetella puhumaan koiraa, ei se kuitenkaan koskaan tule olemaan samanlaista ja lainkaan yhtä kirjavaa, mitä toiset koirat voivat toisilleen antaa ja ottaa.

Lopuksi pohdintaa aiheesta... kuvittele tilanne, jossa koirasi ei osaa leikkiä toisen koiran kanssa, koska et ole antanut ja eteenne tulee kulkukoira, joka haluaa vain leikkiä koirasi kanssa? Kumpi koira selviäsisi tilanteesta helpommin, koirasosiaalinen vai koiravälinpitämätön, joka ei osaa leikkiä? Ei ehkä välttämättä edes tiedä, mitä leikkiminen on? Leikin eleet on helppo tulkita myös aggressiivisiksi eleiksi, koska koirathan harjoittelevat tositilanteita leikkiessään.

Itselläni on ollut kodinvaihtajana koira, joka ei ollut päässyt koskaan leikkimään toisten koirien kanssa eikä koirani kanssa voinut tehdä muuta, kuin nylkyttää stressistä. Aggressiivinen hän siis ei ollut, ei vain osannut olla toisten koirien kanssa, kun omani olisi halunnut leikkiä.