Älä kiusaa koiraasi!

22.08.2017

Älä kiusaa koiraasi!

Hoitotoimenpiteet tulisi olla koiralle ihana hetki omistajan kanssa ilman pelkoa ja ahdistusta. Joillekin koirille ne ovat kuitenkin hirvittäviä kokemuksia - yhtäkkiä ihana rakastava omistaja muuttuukin pelottavaksi hirviöksi, joka tekee pahoja asioita eikä välitä koiran tunteista ja eleistään saada tilanne loppumaan. Me kun olemme ottaneet sellaisen asenteen, että kynnet kun ovat pakko saada leikattua tai valjaat puettua ja sillä sipuli.

Koirathan eivät ymmärrä, miksi kynnet täytyvät leikata, turkki kammata, korvat puhdistaa tai valjaat on puettava päälle. Se on niiden mielestä joko mukavaa tai ei. Yksikin osuminen verikynteen tai muu ikävä tilanne voi saada koiran karttamaan kynsisaksia, koska koira mieltää ne kipuun tai muuhun ei-mukavaan kokemukseen. Koirat ovat mestareita meidän ihmisten lukemisessa, emme ole ottaneet vielä kynsisaksia esille, mutta olemme ajatelleet kynsien leikkuuta ja nousseet sohvalta hakemaan saksia. Koira voi jo tässä vaiheessa tajuta mistä on kysymys ja vaihtaa maisemaa. Meillä ainakin oli tällaista pahimpina aikoina.

Tässä blogitekstissä ei ole kysymys pelkästään tietystä hoitotoimenpiteestä, vaan periaate käy jokaiseen koiralle tehtävään toimenpiteeseen, josta on tullut sille epämieluisa. Minäkin olen kamppaillut kauan sen kanssa, että kynnet tulisi leikata vasten koiran tahtoa. Sama homma valjaiden pukemisessa päälle. Lopulta se meni siihen pisteeseen, etten saanut enään koiraa pidettyä paikallani ja tilanteeseen oli tultava muutos, koiran hyvinvointia ja oma turvallisuuttani ajatellen. Mikäli koirani olisi minua joskus purrut, ei se olisi tullut yllätyksenä, mikäli sitä "pakolla" linjaa olisimme jatkaneet.

Koiralta joka pelkää kynsisaksia ei tulisi koskaan yrittää leikata kynsiä salaa ja huomaamatta silloin, kun se on esimerkiksi nukkumassa. Mikäli sikäli koira herää toimenpiteen aikana, ei lopputulos ole missään mielessä hyvä, koira voi säikähtäessään purra - jos ei pure niin ainakin luottamus ihmiseensä horjuu ja kynsisaksista tulee vielä isompi mörkö.

Myöskään koiran jahtaaminen hoitotoimenpidettä varten ei ole suotavaa. Koira nimittäin mitä luultavemmin ajautuu jossain vaiheessa nurkkaan, josta ei pääse pois ja kun me edelleen yritämme saada koiran kontrolliin, pahimmassa tapauksessa koira voi puraista puolustuksekseen. Koira kuitenkin harvoin puree arvaamattomasti, pääsääntöisesti koirat pyrkivät aina käyttämään ensin rauhoittavia eleitään ja jos niistä huolimatta tilanne ei rauhoitu tulevat varoittavat signaalit ja lopulta hyökkääminen (tai jäätyminen) jos muuta vaihtoehtoa ei ole.

Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että heidän koiransa antaa tehdä hoitotoimenpiteet moitteettomasti, koira ei sano vastaan ollenkaan ja hommat saadaan tehtyä. Mutta onko paikalla pysyminen aina hyvän merkki - että koira on rauhallinen ja levollinen toimenpiteen aikana? Koira voi myös jäätyä ahdistuksesta ja pelosta. Se, ettei koira reagoi hoitotoimenpiteeseen millään tavalla, voi siis myös olla huono asia. Koira pelkää niin paljon, ettei pysty toimimaan lainkaan ja antaa meidän vain hoitaa hommamme. Tällaista toimimattomuutta kutsutaan opituksi avuttomuudeksi*. Tämähän voisi ajatella olevan hyvä tapa käsitellä koiraa, mutta koska ajattelemme koiriemme hyvinvoinnin parasta, me emme halua toimia tälläkään tavalla. Tällaiset hetket syövät koiriemme luottamusta meihin ja voivat oppia epäilemään meitä, jo pelkältä sohvalta nouseminen voi hätkädyttää koiran liikkeelle, jos olemme käyttäneet koiralle epämieluisia tapoja käsitellä häntä.


* "Seligman tutki alun perin koiria, jotka hän jakoi kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin sähköiskuja, jotka koirat saivat kuitenkin loppumaan painamalla eräänlaista kytkintä. Toiselle ryhmälle annettiin myös sähköiskuja. Tällä ryhmällä sähköiskut kuitenkin jatkuivat riippumatta siitä, mitä koirat tekivät. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä, jolle ei annettu sähköiskuja.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa koirat laitettiin tilaan, jossa heille annettiin jälleen sähköiskuja. Koirat pystyivät kuitenkin pakenemaan tilasta varsin helposti hyppäämällä matalahkon aidan yli.

Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat, toisin sanoen koirat, jotka olivat aiemmin onnistuneet lopettamaan sähköiskut omalla käytöksellään, sekä koirat, joille ei aiemmin ollut annettu sähköiskuja, hyppäsivät nopeasti aidan yli ja pakenivat. Sen sijaan koirat, jotka aiemmin eivät olleet pystyneet vaikuttamaan kokemuksiinsa, jäivät tilaan ja kävivät ulisten makaamaan maahan. Ne olivat oppineet avuttomiksi.

Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä: jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tämä taas johtaa passiivisuuteen tai jopa depressioon." https://intensebyanu.com/itseensa-uskominen-ja-opittu-avuttomuus/


Kuinka tulisi sitten toimia?

Vastaus on tilanteiden uudelleen kouluttaminen, alusta asti. Me emme voi lähtä harjoittelemaan kynsisaksien tai valjaiden mukavaksi tekemistä tilanteen keskikohdasta, eli siitä kun kynsi leikataan tai valjaat laitetaan päälle, vaan aluksi itse kynsisakset ja valjaat itsessään täytyy tehdä koiralle kivaksi asiaksi.

Mikäli koiranne kynnet tulee välttämättä leikata harjoittelun välissä, viekää hänet esimerkiksi hoitolaan, jossa joku tuntematon voi tehdä sen. Itse olin leikkaamatta kynsiä useamman viikon, kun harjoittelimme tätä. Sama homma valjaiden kanssa, en pukenut koiralle valjaita pitkään aikaan, vaan käytin kaulapantaa, koska toimenpide ei ollut vielä valmis. Olisi väärin, että harjoittelemme jonkun asian tekemistä kivaksi, mutta välillä teemmekin sen pakolla. Edistyminen on hankalampaa.

Haluan, että koirani on aktiivisessa roolissa harjoittelussa, annan sen päättää milloin on valmis tekemään harjoitusta (= työntämään pään valjaista) ja milloin ei. Koiralla on tässä kontrolli tilanteeseen ja minä naksuttelemalla palkitsen oikean käyttäytymisen sekä palkan suunnalla vahvistan pään työntymisen valjaisiin sisälle. 

Tauot ovat tärkeitä ja videossakin huomaa, että Jedi haluaisi tehdä jo lisää toistoja ja ansaita herkun tökkimällä maassa olevia valjaita. Tässä tosin olisin voinut laittaa valjaat pois Jedin näkösältä tauon ajaksi = valjaiden esiin tuleminen ja aktiivisuus niitä kohtaan tarkoittaa aina palkkaa.

Harjoituksessa Jedillä on koko ajan mahdollisuus päästä pois tilanteesta ja ottaa pää valjaista pois, jos siltä tuntuu.

1. Palkitse koiraa kun se on aktiivinen välinettä kohtaan (sakset, valjaat..)

2. Palkan suunnalla vaikuta siihen, mitä haluat koiran tekevän ja minkälaisen käytöksen haluat vahvistuvan

3. Pidä taukoja jolloin koira malttamattomana odottaa harjoitusten jatkuvan

4. Etene koiran tahdilla, äläkä pakottamalla tai namin avulla pyri saamaan koiraa tekemään toivottua asiaa


Mikäli Sinulla on haasteita kyseisen asian kanssa, laita viestiä koirapalveluluppa@gmail.com